Tämä tuleen hieman viiveellä kirjoitettua, mutta sellainen sanonta taitaa pitää myös tässä paikkansa: "Parempi myöhään, kun ei milloinkaan".

 

Lauantaina 23.3. klo 20:30 - 21:30 vietettiin jälleen Earth Houria.

 

Minulle Earth Hourin viettämisestä on melkeinpä tullut perinne. Olenhan sitä vuodesta 2009 viettänyt. Tietty voidaan miettiä mikä lasketaan ajallisesti perinteeksi :-)

 

Lauantaina tulin kotiin kylläkin mielenkiintoisen, mutta raskaan työpäivän jälkeen. Ennen töistä lähtöä olin saanut muutaman puhelun pojaltani, joissa ensimmäisessä kysyttiin yhtä kaveria yökylään ja sitten toista. Yhden olin luvannut, mutta toiseen olin sanonut että katsotaan kun tulen kotiin.

 

Kotiin tultuani pojat esittelivät minulle jo tekemänsä nukkumajärjestelyt ym. ja lupailivat olla kunnolla.... perään pitkä "please äiti!"

 

Ensiksi juttelin toisen pojan isän kanssa ja päädyttiin siihen että kaveri jää meille yöksi. Siinä samalla lupasin myös toisen kaverin yökylään ja myöhemmin juttelin hänen isän kanssa että tämä järjestely sopii meille kaikille.

 

Takaraivossa oli tieto siitä että kello rientää ja kohta on Earth Hourin aika. Nyt vaan millään ei olis sillä fiiliksellä että sohvalta nousisi ja alkaisi sammutella valoja ja sytytellä kynttilöitä. Yksi pojista keksi onko meillä lautapelejä. Tyttärelläni niitä on iso vino pino kaapissaan. Sieltä sitten kävivät lainaamassa yhden pelin. Huomasin ettei pelin valmiiksi laittaminen ja sääntöjen lukeminen oikein sujunut ja menin avuksi. Siinä sitten tajusin kohta kello on 20:30.

 

Kerroin pojille että on Earth Hourin aloitus aivan kohta. Siitä pojat innostui aivan valtavasti ja meidän asunto oli pimeenä alta aikayksikön. Siinä minä sitten olin kaivelemassa kynttilöitä jotta saataisiin edes vähän valoa pimentyneeseen asuntoon. Samalla käytiin sitten aika tiukat ohjeet läpi eli tuntiin ei myöskään käytetä mitään sähköistä vempainta. Mietitään sitä mitä voidaan tehdä ilman sähköä.

 

Ensimmäinen leikki oli pelkoleikki. Pojat juoksentelivat peloissaan pitkin asuntoa ja todella tömistelivät mennessään kun olivat niin peloissaan. Joka puolella näkyi joitain varjoja ja liikettä jota sitten juostiin karkuun ja turvaan. Tästä seurasi sellainen töminä että ulko-ovelta alkoi kuulua koputusta (patterit ovat olleet loppu ovikellosta jo pitkän aikaa). Aluksi en edes tajunnut että sieltä kuuluu todella koputusta, luulin sen olevan poikien leikkiin kuuluvaa. Menin ovelle ja siellä todellakin oli alakerran naapuri.

 

Poikien juoksentelu aiheutti sellaisen töminän että alakerrassa kattolamput helisi. Sanoin että meillä on Earth Hour pelkoleikki menossa, mutta nyt käsken poikia liikkumaan hiljaa. Siinäpä sitä ollaan kuinka saada kolme 9 - 11 vuotiasta poikaa liikkumaan hiljaa kynttilöillä valaistussa asunnossa ja kun ei edes voinut alkaa pelaamaan bleikkaria.

 

Silloin välähti (joskus siis meikäläiselläkin :). Sanoin pojille nyt olette intiaaneja. Intiaanit hiipii niin hiljaa ettei kukaan kuule intiaanien liikkeitä. Jes, se toimi pojat alkoi liikkua varpasillaan äärimmäisen hiljaa. Sitten sammutettiin yhdestä huoneesta kynttilätkin ja tämän huoneen läpi muodostui pimeä käytävä keittiöön. Nyt jokainen poika hiipi yksitellen pimeän käytävän läpi niin ettei kuulunut mitään ääntä. Jos joku ei onnistunut niin kaikki tekeivät uudelleen hiljaa hiipimisen. Kaikki läpiäsivät kokeen.

 

Sitten pojat kerääntyivät ympärilleni ja kysyivät mitä heidän nyt täytyy tehdä? Tätä en todellakaan ollut odottanut. Nyt minusta tuli intiaanipäällikkö ja minun piti antaa pojille intiaani nimet. Vanhin oli Viisas Susi, keskimmäinen Nuori Kojotti ja nuorin Liihottava Kotka. Sitten se tehtävä. Ei ollut paljoa aikaa miettiä mitä nyt laittaisin pojat tekemään ja keksin. Intiaanit tekevät tiimityötä. Heidän on yhdessä mentävä pimeän huoneen perimmäiseen nurkkaan ja tuotava sieltä minulle kolme esinettä. Esineet saavat olla mitä tahansa, mutta heidän pitää määränpäässä kertoa toisilleen tai paremminkin tiimin johtaja kertoo aivan ääneti kuka mitäkin minulle tuo tullessaan. Tehtävä selvä.

 

No ensimmäinen kerta epäonnistui kun huoneesta kuului tirskuntta ym. Tiimi lähti uudelleen suorittamaan tehtävää. Intiaanitiimi suoriutui tehtävästä ja pojat toivat minulle kolme esinettä eikä ääntäkään koko reissusta kuulunut!

 

Pojat innostuivat tästä ja pyysivät uutta tehtävää. Siinä vaiheessa minä vilkaisin kelloa se oli 21:30. Ilmoitin Earth Hour on loppu! Saa laittaa valota ja alkaa käyttää sähköä. Minä lähden saunaan. Siinä vaiheessa aistin pojista pettymyksen. He olisivat halunneet jatkaa leikkiä ja erityisesti niin että minä toimin päällikkönä ja annan heille tehtävät.

 

Seuraavana iltana kun kuuntelin kirjaa yhdessä poikani kanssa, hän sanoi: "Äiti eilen ilta oli paras mitä on ollut ja varsinkin se intiaanileikki!"

 

Tämän tähden kirjoitan tämän blogiini. Itse tajusin siinä samassa kuinka 9 - 11 vuotiaat lapset kaipaavat sitä että aikuinen osallistuu heidän elämään muutenkin kuin vain huolehtivana vanhempana. Pienet asiat saavat ihmiset onnellisiksi. Itse olin todella onnellinen näistä hetkistä lasten kanssa viettäen Earth Houria!